positiivisuus ja Kurvin Vauhti

.. mitä vaan..

positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Skoude » Fri Jun 05, 2015 0:51

Pelasin tänään Masalan "nurmella" ikismatsin toisessa porukassa, johon meidän jengistä vaivautui paikalle 10 jäbää ja joista noin 2 min. pelin jälkeen yhdeltä revähti reisi ja leikki jäi sikseen, joten painettiin siitä eteenpäin 2 ukon alivoimalla. Kentän vieressä komeili junarata, josta rautakyljet painoivat reilua satasta tuon tuosta, ja joista yhden alle pari viikkoa sitten tuttu toveri oli heittäytynyt omista näkökulmistaan elämään. Olo oli aikamoinen. Pelikin hävittiin 4-0. Mutta ajattelin siinä pelin jälkeen sitä, että miten hienoa se onkaan Kurvin Vauhdissa, missä ongelma on siinä, että pelaajia tulvii kupongille, hengissä, terveinä, valmiina taistelemaan sarjapisteistä jne. Eikä kukaan ole hyppäämässä junan alle. Vaan kaikki puhkuvat elämän iloa ja taistelutahtoa puolustaessaan joistakin näkökulmista vähäpätöistä asiaa nimeltä suomalaisen vitosdivarijengin maali. Mutta ne, jotka sitä eivät tajunneet, ovatkin niitä pösilöitä, jotka eivät koskaan tajunneet mitään oleellista.

PS,

Olen nyt onnellisesti kännissä ja rakastan elämää
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Raikk1 » Fri Jun 05, 2015 9:38

Hyvin juotu. Yritän itsekin tänään ja huomenna.
Onnellisuus kunniaan.
User avatar
Raikk1
 
Posts: 3856
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Fat Camp

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Skoude » Tue Dec 01, 2015 0:43

PAINAVA KÄKI

Esipuhe

Jalkapallo. Maailman suurin ilmiö. Usein myös kaunein. Kaunis rumuudessaankin.

Minusta ei koskaan tullut kummoista jalkapalloilijaa. Olen pelannut yli kolmekymmentä vuotta ja vasta nyt alan hahmottaa asioita, joita pelin sisällä kannattaa tehdä. Luulen, että esimerkiksi Pirlo ja Iniesta ovat tajunneet nämä minun nyt tajuamani jutut joskus kuusi vuotiaina. No, he ovat pelanneet ja toinen heistä pelaa edelleen maailman terävimmällä huipulla, minä pelaan Helsinginpiirin Vitosdivarissa. Mikäli jalkapallo olisi lajina yksi pilvenpiirtäjä ja kaikki maailman pelaajat asuisivat siinä ja parhaat pallotaiturit miehittäisivät ylimmän kerroksen Messi ja muut, minä möisin pelitaitoineni, pallokosketuksineni, juoksukuntoineni, potkutekniikoineni ja peliälyineni hodareita muutaman korttelin päässä katutasossa. Niin iso laji on jalkapallo. Ei sen pelaajat mahdu yhteen pilvenpiirtäjään edes mielikuvissa. Jalkapallo on lajina aina suurempi kuin osaamme kuvitella.

Jalkapallo on minulle kokonainen ilmiö. En ole enää aikoihin ollut pelkkä pelaaja. Minä olen myös innokas kannattaja, lajifriikki ja pienen juniorifutarin isä. Muutenkin se on niin erilaista pelata jossain alasarjassa kuin siellä ihan ylimmissä sarjoissa, että koko käsitys sanalle jalkapalloilija on ihan eri. Meillä alasarjoissa peleihin tullaan ihan eri tavalla. Jokainen yksittäinen pelaajakin tulee niihin meidän matseihin ihan eri tavalla. Kukin mistäkin ja milloin missäkin kunnossa ja milloin milläkin kulkupelilä. Oli sitten koti – tai vieraspeli. Olla osa alasarjajoukkuetta on sellainen hyvin pieni, mutta erittain rakas onnenpisara keskellä tavallisen ihmisen tavallista arkea. Mutta se pisara saattaa toisinaan olla jopa niin hurmoshenkisyyttä täynnä, että siellä koetut onnistumiset nousevat samalle tai joskus jopa paremmalle tasolle kuin aivan terävimmällä huipulla. Paremmalle tasolle ne nousevat mielestäni niinä hetkinä, kun painelemme voitetun sarjamatsin jälkeen saunomaan yhdessä ja ottamaan vähän olutta. Teemme niin tosi usein ja monesti myös tappioiden jälkeenkin. Meillä mikään rajoitin ei ala hakaamaan, vaikka juhlisimme voittoa vähän pidempäänkin. Ei meillä ole aamulla palauttavia treenejä. Meillä kun ei ole edes valmentajaa. Pelaamme vain pelaajien yhteisestä sopimuksesta niin hyvin kuin pystymme ja katsomme mihin se riittää. Harjoituksia emme pidä lainkaan. Toisinaan käymme vain pelailemassa iltaisin kun kaikki oikeat treenivuorot ovat loppuneet. Se on kuitenkin eri asi kuin pelaisimme sarjapisteistä. Silloin ei koskaan käydä vain pelailemassa. Silloin pelataan niin maan perkeleesti.

Nuorempana minulla oli ajoittain kovin ristiriitaisetkin tunteet lajia kohtaan. Oikeastaan ne vuodet, jotka olisin voinut pelata fysiikkani puolesta parhainta jalkapalloa, en pelannut ollenkaan. Olin itse asiassa esimerkiksi yhden noista telakkakesistäni, kesän jona täytin 27 vuotta, sirkuksen mukana kiertämässä Eurooppaa. Esiinnyin siinä sirkuksessa surullisena klovnina. Se oli helppo homma. Ei tarvinnut kuin olla. Ja vaikka yritin mennä niin etäälle kuin vain voin koko lajista, en voinut välttyä kuulemasta jymypommia, jonka Kreikka vastoin kaikkia odotuksia räjäytti voittamalla juuri tuona kesänä Euroopan Mestaruuden.

Miksi sitten rakastuin lajiin uudestaan? Siihen on varmasti monia syitä. Tärkein on kuitenkin se, kun aloittaa taas uudestaan kolmekymppisenä ja on siirtynyt alimmalle tasolle, missä koskaan on ollut, on pelaamisesta kadonnut kaikki se, mikä silloin joskus viisitoista vuotiaana lupauksena vitutti. Enää ei tarvinnut kehittyä. Enää ei tarvinnut sitä ja tätä ja tota. Enää minusta ei puuttunut mitään. Enää ei tarvinnut kuin nauttia jalkapallosta. Ja jumalauta se tuntui hyvältä. Ja koska menin sen verran alhaalle pelaamaan, oli joukkueessa paljon pelaajia, jotka eivät olleet koskaan edes harjoitelleet. Pelanneet vaan menemään omassa porukassaan ja osasivat olla saavutetusta menestyksestä, Helsinginpiirin Vitosdivarissa, tosi ylpeitä. He olivat pelaajina hittovie matkalla ylöspäin. Se oli minusta mahtava juttu. Aloin salakavalasti samaistua siihen tunteeseen ja niihin jätkiin. Niitä jätkiä ei yksikään vittumainen lajin sisältä tullut, mehut irtipuristava meuhkaava juniorivalmentaja ollut tukehduttanut lajia kohtaan. Tai jos oli, se juttu oli käsitelty skeittilaudan ja muutaman näyttävän graffitin kautta. Ne jätkät suhtautuivat jalkapalloon aidon lapsenomaisesti, niin kuin Lionel Messit ja leimusivat kuin soihdut pimenevässä syysillassa pelikellon näyttäessä vielä nollaa minuuttia. He menivät omien peliensä ohessa katsomaan Veikkausliigaa helvetin onnellisina ja talvi-iltoisin he kokoontuivat rutiininomaisesti katsomaan olutmaljojen ääreen Mestareiden liigaa ja muita Euroopan huippusarjoja televisiosta. Analysoimaan niitä matseja. Hengittämään niitä. Sekä olemaan tietysti yhdessä niiden äärellä. Olemaan osa sitä.

En ollut koskaan törmännyt pelikentillä, pelikenttien ulkopuolella, kabineteissa, katsomoissa, seurojen johtokunnissa, Palloliitossa, en yksinkertaisesti missään koko Suomen jalkapalloperheessä niin puhtaan intohimoisiin futisihmisiin kuin löytämässäni pienessä jalkapalloyhteisössä, joka kutsui itseään nimellä FC Kurvin Vauhti. Hurahdin siihen meininkiin muutamassa pelikaudessa ja totesin lopulta olevani lajista jo itsekin niin sekaisin, yhtä sekaisin kuin innokkaimmat Kurvin Vauhdin perustajajäsenet, että ajattelin kirjoittaa kokemukseni niin hyvät kuin huonotkin yksiin kansiin aiheesta jalkapallo. Enkä muuten tässä vaiheessa halua olla niin töykeä tai ylimielinen muita alasarjaporukoita kohtaan, etteikö teillä muillakin olisi sitä samaa aitoa futismeininkiä, mitä edellä kuvasin. On teillä varmasti, varmasti jopa pareempaakin, mutta Kurvin Vauhdissa on jotain, mikä veti juuri minut mukaansa siihen toimintaan ja onnistui ujuttamaan minulle jälleen napulakengät jalkoihin. Teillä muilla sitä magneettia ei ollut, joten voidaan ihan hyvin todeta, että ilman Kurvin Vauhtia, ei olisi tätä kirjaakaan.

Omistettu Kurvin Vauhdille
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby kuhaldinho » Tue Dec 01, 2015 11:51

Respect :40:
User avatar
kuhaldinho
 
Posts: 3542
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: koti

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Zotti » Tue Dec 01, 2015 17:01

Iso Respecti.
User avatar
Zotti
 
Posts: 3357
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Pena » Tue Dec 01, 2015 21:19

anna palaa ->
User avatar
Pena
 
Posts: 4764
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Helsinki

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Kalle » Wed Dec 02, 2015 14:27

GoKuti!GoTupola!
:clap: :clap:
User avatar
Kalle
 
Posts: 736
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Raikk1 » Fri Dec 04, 2015 12:40

Hyvä Tupola!
User avatar
Raikk1
 
Posts: 3856
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Fat Camp

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Uoti » Sun Dec 06, 2015 23:57

Kulttipelaaja, kulttikirja!
User avatar
Uoti
 
Posts: 2807
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Re: positiivisuus ja Kurvin Vauhti

Postby Skoude » Wed Dec 09, 2015 16:09

Kiitos kannustuksesta! Kirjottelin eilen lapsuusmuistoja Hollolasta. Mun paras kaveri oli Litmasen yhden hyvän ystävn pikkuveli, joten tuli paljon hengattua penskana samassa talossa ku Kuningas. Saatoin jopa olla eka ihminen, joka pyysi siltä nimmarin. Jonkun oli oltava! Muutenkin oli jännä nähdä miten se koko talo vanhempien johdolla jotenkin sähköistyi kun Litti oli tulossa kylään. Kyllä se tarina tiedettiin jo varhain, että Litmasessa oli enemmän kuin meissä muissa.
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli


Return to Smalltalk

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 7 guests

cron