lukeminen kannattaa

.. mitä vaan..

Postby Skoude » Fri Jan 17, 2014 22:12

Charles Bukowski 70 vuotis muhennos

otteita:

Taivas oli sininen ja helvetin korkea. Harry jatkoi taivaan katselua, ja yritti ymmärtää jotakin. Mutta ei saanut selvyyttä. Ei ikuisuuden tunnetta. Tai jumalan läsnäoloa. Ei edes paholaisen. Jumali piti löytää ensin, jotta löytäisi paholaisen. Ne löytyivät siinä järjestyksessä.

Häntä ei voinut vihata, eikä hänestä voinut pitää. Hän oli kuin kalenteri tai kynänpidike.

Älä leiki hulluuden kanssa. Hulluus ei leiki.

Hän vihasi parturiliikkeitä. Tuota viimeistä tuolinpyöräytystä. Paljon napsuttelua, vähän leikkausta. Putoavat kuolleet hiukset ajelehtivat kuolleessa maailmassa.

Hänellä oli melko pyöreä suu ja hänen kuorsauksensa oli sekoitus syljeskelyä ja nieleskelemistä, aivan kuin hän ei olisi osannut päättää sylkeäkö elämänsä ulos vai nielläkkö sen.

Hän oli vararikossa, valtio oli vararikossa, maailma oli vararikossa. Kenellä kaikki helvetin rahat olivat?

Hän ei löytänyt Marsdenia. Hän ei löytänyt ketään, joka olisi edes vähän muistuttanut Marsdenia. Porukka ei näyttänyt edes omalta itseltään. Kaikki näyttivät katujyrän alle liiskaantuneilta eläimiltä. Jopa naiset. Etenkin naiset.

Yksikään päivä ei ollut ohi ennen kuin se oli ohi. Toivo nosti päätään ikuisena kuin myrkkysienet.

Mutta mikä oli reilua? Oliko perusjätkällä ollut koskaan yhtään reilua hetkeä? Kaikki demokratiapaska syötettiin heille vain jotta he eivät polttaisi palatseja. Toki joku aina silloin tällöin onnistui nousemaan pohjalta huipulle. Mutta jokaista menestyjää kohti oli satoja tuhansia joilla meni päin persettä. Orjuus ei ollut loppunut, se oli vain lisääntynyt, yhdeksän kymmenestä oli nykyisin orjia. Kaikkialla.

Jos joudun kuoltuani helvettiin, siellä on juuri tällaista. Tai ehkä olen jo kuollut ja joutunut helvettiin.

Älkää ymmärtäkö väärin, hänellä oli enemmän tai vähemmän hyvä luonne, mutta maailma on täynnä enemmän tai vähemmän hyvä luonteisia ja katsokaa missä silti olemme: maailmanloppu roikkuu niskassa.

Kapakassa ei ollut ainuttakaan naista, joten samapa tuo, ja televisiossakin oli vain vienosti hymyilevä uusi presidentti hajamielisesti nykivine päineen, yrittämässä olla hyvä tyyppi kuten edeltäjänsäkin, vakuuttamassa että jokin, joka oli mennyt pieleen, oli sittenkin kunnossa.

Kaikkein eniten vihasin pitkiä jonoja, edessä odottavien takaraivoja. Päät eivät takaapäin näyttäneet niin kauheilta kuin edestä, mutta kuitenkin karmivilta.

Odottaessa hän huomasi paksun kärpäsen pyörivän huoneessa. Hän kurotti pöydän vetolaatikosta Magnum 45:, kliksautti varmistimen pois päältä, kohotti aseen ja tähtäsi sitä perkeleen oliota.

Kaikkien ammattien huipulla oli kuhunkin hommaan sopimattomia tyyppejä.

Paskiainen joi vanilijapirtelöä ja pelaili kolikkokoneita isoäitien kanssa. Hänessä oli suunnilleen saman verran tyyliä kuin kissan peräaukossa.

Hän taas ei ollut huono. Ei mitenkään suurenmoinen, muttei huonokaan. Hänellä oli anova katse, kuten pytyllä ähkivällä ummetuksesta kärsivällä miehellä. Pidin hänen silmistään. Mutta muutoin hän oli liian miellyttävä ja itseensä tyytyväinen. Mukava machotyyppi, ei mikään sekopää. Luultavasti suuri ja moninainen määrä pillua oli lauhduttanut hänet.

Hän käveli etelän suuntaan. Hän kuuli ambulanssin sireenin. Se ulisi hänen syyllisyyttään. Sitten syyllisyys katosi. Samaan tapaan kuin sota loppui. Oli jatkettava. Kuin kirput ja pannukakun siirappi.
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Re: lukeminen kannattaa

Postby Raikk1 » Wed May 27, 2015 12:32

User avatar
Raikk1
 
Posts: 3856
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Fat Camp

Re: lukeminen kannattaa

Postby Skoude » Fri Dec 11, 2015 0:22

Ja persposket pani että...

Harjoitusaktiivisuus ei noussut millään tavalla tammi-helmikuun aikana. Minä kävin silti itse aktiivisesti treenaamassa luottaen siihen, että jossain tuolla oli läjä Pöxyihin kuuluvia hyviä futareita. Niistä aina rupateltiin treeneissä kun tehtiin jotain kevyempää lihashuoltoa ja tuntuu, että ne pelaajat, jotka eivät treeneissä koskaan käyneet, onnistuivat olemaan se kantava voima, joka sai meidät harjoituksissa käyneet käymään harjoituksissa. Entiset huippufutarit. Heissä oli maagista voimaa, varsinkin minun savolaisille korville, joille HJK, FinnPa, Honka, GrIFK ja VanPa olivat muutenkin ihan mystisiä juttuja.

Sitten tuli ensimmäisen turnauksen vuoro. Turnaus oli ihmeellinen, koska se pelattiin yöllä. Meidän ensimmäinen peli oli yhdeksältä illalla ja viimeinen joskus puoli kuusi seuraavana aamuna. Elettiin aikaa, jolloin ei vielä ollut lämmitettäviä kenttiä ja hallejakin oli aika vähän. Talvisin oli pelattava silloin kuin voi ja meidän vuoromme oli yöllä.

Turnaukseen saimme kuitenkin osan näistä reservissä muhineista superstaroistamme ja he olivat kieltämättä hyviä, mutta koska turnausaikataulu ja pelikaavio oli tosiaan paalutettu keskelle yötä, ei tapahtumasta jäänyt mieleen oikeastaan mitään muuta kuin se helvetillinen väsymys, kun muutaman matsin jälkeen kello kolme yöllä odotimme seuraavaa matsia hallin nurkassa piereskellen ja yritimme jollain ilveellä pysyä hereillä. Emme pärjänneet kummoisesti turnauksessa, mutta vain idiootti siellä olisi pärjännyt. Eihän kukaan täysjärkinen ala tapella mistään mestaruuksista tuohon aikaan. Tuohon aikaan pitää kamppailla itseä vastaan. Kasvaa ihmisenä yön pimeydessä keskellä maailman kovinta väsymystä ja univajettaan harhautellen. Sen turnauksen voitti varmaan porukka avantouimareita ja himohiihtäjiä. Tyyppejä, joilla oli Raatteentien asenne, jolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä jalkapallon kanssa, kun pelataan nurmella ja kesäisessä auringonpaisteessa. Siellä se Raatteentie pitää tunkea perseeseen ja alkaa olemaan luova hullu.

Jalkapallossa yksi parhaista asioista on kevään tulo. Kun näkee ne vettä pursuavat rännit ja pientä nuppua tunkevan koivunoksan nokasta tippuvan vesipisaran, jonka sisään mahtuisi vaikka kokonainen todellisuus ja kun tuntee auringonsäteiden lämmön, sen aikaan saamat tuoksut ja aistii sulavat kentät, sen tunteen, että kohta mennään ja mennään ja kovaa; sitä tunnetta on tämän lajin kannalta tässä maassa aika vaikea voittaa. Ja viimein se koitti. Kevät. Pelasimme nelosessa ensimmäisen kierroksen ottelumme tasan ja sen jälkeen harjasimme kaikki vastustajamme yksi toisensa jälkeen ylivoimaisesti aivan pystyyn. Emme hävinneet ainuttakaan ottelua koko kesänä. Voitimme jossain vaiheessa jonkun sarjapelimme 32-2. Mätimme siis puoleentoista tuntiin sen verran häkkejä, mitä moni joukkue tekee koko kauteen. Reservissä olleissa staroissa oli tosiaankin potkua. Tässä murskavoitossa esimerkiksi tämä minun ensimmäinen Pöxykontaktini Stolle Lingman teki kymmenen maalia. Futarin nuotin lisäksi hänellä oli maalivainua ja aivan uskomattoman kaunis pallokosketus molemmilla jaloilla. Hän myös piti Copa Mundialinsa aivan kadehdittavan hyvässä kunnossa. Saattoi lankata ne jopa tauolla. Puolustuksen keskustassa luuti Köpö Tanttu, joka oli ennen Pöxyjä pelannut hienon uran Valkeakosken Hakassa. Köpön vieressä oli Erkkilän veljeksistä Juri, jonka veli Tirri viiletti toisella laidalla. Minä pelasin hänen vastapuolellaan oikealla. Erkkilän veljekset olivat hyvännäköisiä miehiä ja lahjakkaita todella monella elämänosa-alueella ja jalkapallo oli yksi niistä osa-alueista, niin kuin terveelle miehelle kuuluukin. Erkkilät eivät koskaan olleet tavoitelleet Jalkapallokuuta taivaalta, he vain olivat yksinkertaisesti vitun hyviä alasarjapelaajia. Kärjessä meillä oli Stollen lisäksi Mikä Väyrynen, jolla oli myös kokemusta liigatasolta ainakin HJK:n riveistä. Hän oli pelannut joskus jopa sitä toista Mika Väyrystä, huomattavasti itseään nuorempaa, vastaan, vieläpä samalla pelinumerolla, ja kumpikin Mika Väyrynen oli tehnyt ottelussa maalit peräkkäin siten, että sen ottelun kenttäkuuluttaja oli päässyt hassuttelemaan pelaajien nimillä ja pelinumeroilla. Se oli sen kuuluttajan tähtihetkiä se. Lisäksi kärjessä meillä oli vanhan kunnon FinnPan hulivilipeluri Baili Kivelä. Baili oli sen kaliperin pelaaja, että hänestä jos aloittaa, pitää kirjoittaa kokonaan oma tarina. Ne jotka tietävät, tietävät. Kerrottakoon nyt vaikka kuitenkin se, että yhden ottelun kulmapotkussa näytti siltä, että Baili juoksi antamaan kulmaa, mutta juoksikin kulmalipun ohi ja pois koko kentältä. Siinä vaiheessa joku huusi hänelle.
- Mihin sä Baili meet?
- Paskalle, kuului vastaus.

Voitimme tuota yhtä tasapeliä lukuunottamatta kaikki ottelumme koko kaudella. Voitimme jopa koko Uusimaa Cupin, jossa välierissä pudotimme jatkosta silloin vielä ykkösdivarissa pelanneen AC Vantaan. Tämä voitto tuli tosin siksi, että Uusimaa Cupin sääntöjen mukaan alemmalla sarjatasolla ollut jengi sai yhden pilkun ennen ottelua per sarjaporras ja koska olimme nelosessa, saimme kolme rankkaria, jotka pussitimme kaikki varmasti verkkoon, joten itse otteluun pääsimme 3-0 karkumatkalta. No, hävisimme me Suomen Cupissa jollekin kakkosen porukalle, mutta sitäkin peliä me pitkään johdimme...

Yksi ehkä hienoimmista jutusta, mihin tuon upean jengin myötä pääsin tutustamaan oli perinne, jota SexyPöxyissä vaalitaan. Voitetun ottelun jälkeen joukkue laulaa voitonlaulun, joka alkaa, tai ainakin vielä silloin alkoi, kunnes jossain vaiheessa ehkä jopa lähti hieman lapasesta, mutta alkaa siis alkujaan alkoi pienellä herkällä yhteishyminällä pukukopissa, joka paisuu ja paisuu ja paisuu, kunnes nousee infernaaliseen JAAAAAA-huutoon, jonka jälkeen lauletaan niin kovaa kuin kiduksista irtoaa:

PERSPOSKET PANI ETTÄ, ja hakataan käsiä kolmesti yhteen (osa hakkaa pukokopin lattiaa, osa seiniä), jonka jälkeen toistetaan sama vielä kerran

- JA PERSPOSKET PANI ETTÄ PUM-PUM-PUM,

jonka jälkeen ihminen alkaa nauramaan, niin vain tapahtuu. Voitettu ottelu ja tuo rituaali on vaan toimiva yhdistelmä kaikkine emotionaaliskemiallisine reaktioneen ihmisen sisällä päättyen vastustamattomiin naurunpurskahduksiin. Ja ette usko, miten hauska kesä meillä tuona kesänä olikaan. Ja miten kurjaa oli vaikka niillä, jotka hävisivät meille tuon yhden matsin kolmellakymmenellä maalilla. Heille se oli itseasiassa niin kurjaa, että tuon matsin jälkeen he luopuivat koko sarjasta. Laittoivat nappikset naulaan ja pillit pussiin. Todellinen päänahka siis. Jos voittaa vastustajan siten, että saa ne lopettamaan koko lajin, on vasta todella voittanut ottelun oikein huolella. Veikkaan, että meidän laulama Persposket oli se vihonviimeinen niitti sen joukkueen tarinalle. Naula niiden arkkuun. Viimeinen naula. PUM.
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Re: lukeminen kannattaa

Postby 13 » Fri Dec 11, 2015 1:24

:o
Englannin maajoukkueessa on muuten aika monta Liverpoolin pelaajaa. Menestystä luvassa.
User avatar
13
5k
5k
 
Posts: 7024
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Re: lukeminen kannattaa

Postby Skoude » Fri Dec 11, 2015 1:57

Itsenäisyyspäivän puhe

Jalkapallo, jalkapallo, jalkapallo,
jalkapallo, jalkapallo,
jalkapallo,

jalkapallo.

Palkajallo palko-palko pol kallo pol-pallo

kolpalpallo palpal kollo kol pal jallo

kol pal pallo pal pal kollo
kol pal pallo pal pal kollo
kolpalkolla kol pal jante pallol koltte

jante pallo kolttelle

ja näitteko minkä kaveri iskee,
näittekö minkä kaveri iskee,
ottaa pallon rinnalla alas, pudottaa sen vasemmalle jalalle ja nostaa siitä ohi hölmistyneen venäläispuolustajan ja itsensä taakse, itsensä taakse ja
kantapäällä laittaa pallon yläriman kautta häkkiin,

on se sellainen häkki,
on se sellainen häkki,

mitä sitä tutkimaan
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Re: lukeminen kannattaa

Postby Skoude » Sat Dec 12, 2015 5:09

Elämäni peli

Olin about 24 ja Imppu, ystäväni Kuopiosta, pyysi minut jeesaamaan johonkin Yliopiston futsalturnaukseen Helsinkiin. Hän pelasi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan joukkueessa. En ollut koskaan aloittanut opintoja yliopistossa, vaikka ympärilläni aivan kaikki, siis aivan kaikki niin odottivat. He odottivat sitä niillä kaikilla tunteilla, mitä heillä käytettävissä oli. Ja minä en mennyt yliopistoon, en edes ajatellut meneväni. Se ei hittovie totta tosiaan juolahtanut pieneen mieleenikään.

No Imppu oli joka tapauksessa pyytänut minut pelaamaan ja ajattelin näyttää niille kaikille epäilijöille ja kaikille muillekin aivan kaiken ja aloin ensimmäisestä ottelusta alkaen hinata Humanistista tiedekuntaa kohti Helsingin Yliopiston mestaruutta. Jengi oli peruspaska, mutta en pitänyt sitä ongelmana, sillä en uskonut kenenkään rillipään koko kompleksissa osaavaan pelata jalkapalloa, saati sitten futsalia. Ja siinä turnauksen edetessä huomasin yhden joukkueessani olleen skeittaavaan biologin ja yhden toisen seinäjokelaisen rastapään osaavan pelata. Muutkin olivat ihan yritteliäitä, joten homma rullasi nätisti aina finaaliin saakka.

Finaalissa vastaan asettui Oikeustieteellisen tiedekunnan joukkue FC Pykälä. He olivat jo jollain perusteella menossa edustamaan Suomea jonnekin kansainvälisille kentille kansainväliseen yliopistojen väliseen futsalturnaukseen. Yksi heidän pelaajista pelasi siellä ja siellä seurajoukkueessa ja toinen siellä ja siellä ja siellä ja kolmas ja neljäs siellä ja siellä. Meidän joukkueesta minä olin ainoa, joka ylipäätään missään pelasi ja minä pelasin tuohon aikaan SexyPöxyissä.

Pykälän pelaajat näyttivät urheilullisilta, hyviltä ja viisailta futsalistoilta. Asetelma oli kaikkiaan kuin sadusta. Me olimme se ryysyläisten sakki. Koukut polvet, paskat kamat, mutta rehellinen sielu – ryhmä. Joilla ei kuitenkaan olisi mitään Europelejä luvassa, vaikka voittaisimme ottelun.
Voisiko asetelma olla loppujaan enemmän perseestä?

Ottelu alkoi.

Pykälä meni ottelussa johtoon, johon vastasin soolomaalilla, jonka viimeistely ei ehkä täyttänyt mitään tunnusomaisen unelmamaalin merkkejä viimeistelyn suhteen, mutta tapa, jolla pallon sektoriin kuljetin, toi kuitenkin joukkueemme tasoihin, jonka jälkeen olimmekin maalin tappiolla alta aikayksikön, kunnes taas sain pallon mukavaan juoksuun oikeaan laitaan kohti Lakimiesten pömpeliä ja annoin tuhansien toistojen voimalla kaikki mitä perseestä, reidestä, pohkeista ja nilkan jänteistä irtosi, kohti maalia ja sinnehän se lensi kuin lintu pönttöön. 2-2.

Päässäni seurasi unenomainen vaihe. Panin kyyristyessäni aloitukseen merkille auringonvalon joka loisti salin ikkunoista. Kevät siellä kuhersi. Ikkunat olivat korkealla salin seinässä. Minua ehkä jopa hieman oksetti. Tuntui, että sillä hetkellä jo pelkkä minun preesens riitti kantamaan touhua. Olin todellakin kentällä ja asetelman ajatus korostui entisestään, koska oltiin parketilla.

Neljä ja veska vs. Neljä ja veska.

Siinä minun oli kahden maalin jälkeen helppo patsastella kolmen muun joukkuetoverin taistellessa ja yrittäessä rinnalla. Maailma suorastaan huusi hattutemppuani. Olin valokeilassa. Se oli uutta minulle, koksa olin yleisestiottaen joukkuepelaaja. Taistelija, joka toi palloa joitain kymmeniä metrejä kohti vastustajan maalia, kunnes luopui pelivälineestä antaen sen jollekin ratkaisijalle hyökkäyspäässä.

Pelikellossa ei enää paljon ollut kun sain pallon keskustaan. Mukavan pompun. Sellaisen, jonka vain skeittavaa biologi voi antaa kun kyseessä on loppuottelu ja taululla numerot kaksi kaksi ja vastassa joukko tulevia juristeja. Osuma on puhdas ja vastustamaton. Pallo suhajaa aivan maalin vasempaan yläkulmaan. Vastustamattomasti ja kauniisti. Humanistit pakkautuvat ympärilleni tietäen sen, että me voittaisimme ottelun ja mestaruuden. Se meidän reikähousujen ja resupekkojen randomjengi oli lyönyt kiiltokuvan. Tehnyt sadusta todellisuutta.
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Re: lukeminen kannattaa

Postby 13 » Sun Aug 06, 2017 13:39

Viime vuonna ilmestynyt Jumalan Käsi on aivan jumalattoman hauskaa luettavaa! Samantyyppistä tykitystä kuin Kusturican dokumentissa, huolellista tilitystä jossa hyvät on hyviä ja pahat on TODELLA pahoja. Uutena pahiksena FIFA:n, Pelen, Platinin ja Havalangen joukossa on nyt myös entinen ystävä ja liittolainen Carlos Bilardo, joka saa paskaa niskaan suurinpiirtein joka toisessa lauseessa. Diegon jutut rönsyilee osuvasti myös nykyfutiksen puolelle, eikä huutomerkeissä ole säästelty! Menee heittämällä futarielämänkertojen top 3:een. Jari Litmanen on kirjoittanut kirjaan kauniit jälkisanat.
Englannin maajoukkueessa on muuten aika monta Liverpoolin pelaajaa. Menestystä luvassa.
User avatar
13
5k
5k
 
Posts: 7024
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Previous

Return to Smalltalk

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 7 guests

cron