lukeminen kannattaa

.. mitä vaan..

Postby kuhaldinho » Fri Mar 26, 2010 22:59

13 wrote:...

Muistelmat "Hälinää ja Hiljaisuutta" luin joskus nuorena jolppina ja se taitaa edelleen olla syvällisin tai ainakin syvin muistelmakirja mitä oon lukenut.


Tuli luettua. Vaikuttaa harvinaisen hienolta mieheltä. Suosittelen kaikille.
User avatar
kuhaldinho
 
Posts: 3542
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: koti

Postby 13 » Wed Apr 28, 2010 19:30

http://areena.yle.fi/video/921201 No Logon kirjottajan Naomi Kleinin luentoihin perustuva dokkari oli aika vakuuttava. Näkyy vielä viikon ajan areenalta.
Ei mitään hirveen uutta, mutta nivoo ikävästi yhteen maailman viime vuosikymmenien tapahtumat, jotka ovat tuntuneet tavallisen ihmisten nahoissa ja kukkaroissa kaikkialla maailmassa. Kaikki näennäisen kaaottiset hässäkät ovat olleet suunnitelmallisia ja laskelmoituja. Muutamat rikkaat, joille taloudellinen voitto on kaikki kaikessa, vetelevät nauraen naruista ja ihmiskunta ja oikeastaan koko maapallo on hätää kärsimässä. Pirullisen nerokasta ja häikäilemätöntä.
Last edited by 13 on Wed Apr 28, 2010 20:27, edited 1 time in total.
Englannin maajoukkueessa on muuten aika monta Liverpoolin pelaajaa. Menestystä luvassa.
User avatar
13
5k
5k
 
Posts: 7024
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Postby 13 » Wed Apr 28, 2010 19:56

Reynolds, John
Varjojen väki - Maailman salaseurojen historia

Liikuttelevatko muinaiset salaseurat maailman hallituksia? Hallitseeko Skull & Bones Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimpia miehiä ja pitävätkö
assasiinit meitä edelleen otteessaan? Vai onko kyse sittenkin vain isoista lapsista uneksimassa vallasta, jota ei todellisuudessa ole olemassa?

Palkittu kanadalainen rikoskirjailija John Lawrence Reynolds kertoo, minkälaisia ovat historian pahamaineisimmat salaseurat Temppeliherroista Ruusuristiläisiin ja Mafiasta Yakuzaan. Reynolds sysää syrjään vuosisatojen varrella syntyneet myytit ja valottaa lukijalle, kuinka ryhmät toimivat, keitä niihin kuuluu ja minkälainen historia ne on muovannut. Reynolds kertoo myös ryhmien rituaaleista ja symboliikasta sekä siitä kuinka salaseurojen arvoitukset ovat lumonneet populaarikulttuuria kuluttavat länsimaalaiset.


En oo aiemmin melkein yhtään perehtynyt noihin salaseurajutskiin, ja tää olikin aika mielenkiintoinen, joskin pintapuolinen. Vähän turhan hätäseen käytiin läpi liiankin monta outoa hämäräryhmää. Tohon dokkariin peilattuna oli mielenkiintoista että skull & bones:iin on kuulunu mm. kaikki Bushit Hitlerin aseistaja Prescott Bushista lähtien, joka oli vanhemman Georgen isoisä, sekä CIA:n ja pankkimaailman isokenkäisiä melkein jenkkien alusta asti.

Assasiinit, joita myös hashiksen syöjiksi kutsuttiin, vaikuttaa kiehtovalta posselta. Ehkä just niihin liittyvän salamyhkäisyyden ja mystiikan takia. Marco Polo kävi assasiinien mestoilla ja näki miten pari hasapäätä hyppäs ikkunasta alas vain koska niiten päällikkö halus näyttää miten lojaalia possea sillä on takanaan. Reynoldsin mukaan samat aivopesu, salamurha ym. taktiikat joita "vuoren vanhus" opetti ja käytti noin tuhat vuotta sitten, ois edelleen käytössä Al Qaidalla.
Englannin maajoukkueessa on muuten aika monta Liverpoolin pelaajaa. Menestystä luvassa.
User avatar
13
5k
5k
 
Posts: 7024
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Postby Delpiaru » Wed Apr 28, 2010 21:35

Noi jutut on ihan kusetusta. Niillä vaan sumutetaan, ettei totuus tule julki.

:(
User avatar
Delpiaru
 
Posts: 3230
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Alppila

Postby kuhaldinho » Wed Apr 28, 2010 22:10

13 wrote:http://areena.yle.fi/video/921201 No Logon kirjottajan Naomi Kleinin luentoihin perustuva dokkari oli aika vakuuttava....


Joo, luin sen kirjan Tuhokapitalismin nousu. Perustuu kai noihin luentoihin, ainakin kirjan nimi on englanniksi sama kun dokumentilla. Surullista mihin ahneus johtaa. Maailman meno on :( ja :shit:

Pienenä luulin, että paska valuu alaspäin, mutta kyllä se näyttää ylöspäin nousevan. Merkillinen juttu.
User avatar
kuhaldinho
 
Posts: 3542
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: koti

Postby Delpiaru » Wed Apr 28, 2010 23:17

Pitänee kattoo toi. Itellä vähän ristiriitanen fiilis kaikenmaailman ikävään paskaan syventymisestä. Välillä tuntuu et se on jokaisen velvollisuus vähän seurata kuinka päin vittua kaikki on. Ja olla syystäkin ainakin semisti ahdistunut vääryyden totaalisuudesta. Välillä taas kelaa, että kun on yks elämä, niin miks ei vaan yrittäs keskittyä kaikkeen hyvään ja kauniiseen ja pysyä positiivisena.

Tällaista :arrow:
User avatar
Delpiaru
 
Posts: 3230
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Alppila

Postby Skoude » Fri Jun 25, 2010 1:34

Silloin kelloni soivat

Mexico 1986, Lahti

- Kenen puolella sä oot näissä kisoissa, kysyin tosi tunnustelevasti isältä.
- No nyt kun Brasilia on pudonnut, niin Argentiinan, hän vastasi ja tuijotti ruutua. Ei edes vilkaissut minuun.
- Miksi, kysyin niin kuin lapset kysyvät.
- Niillä on tuo pikkunen, hän vastasi samalla kun Argentiina rakensi muuria, siinä yhtenä seisoi numero 10, Diego Armando Mardona. Tämän enempää niistä kisoista ei tarvitse kertoa.

Ranska 1998, Lontoo

Olin hurmospäissäni muuttanut armeijan jälkeen Lontooseen nauttimaan vapaudesta. Työskentelin Heathrown lentokentällä kahvilassa, mikä tuntui intin jälkeen pumpuliselta karkkitalolta, missä oli myös baari. Tuossa baarissa minulta osti oluen mm. englantilainen legenda Peter Beardsley, maajoukkueen pitkäaikainen keskikentän niskaton moottori. Beardsleyn arvostusta nostaa myös se tosiseikka, ettei hän oikeastaan koskaan lopettanut. Hän antoi uransa taipua takaisin alasarjoihin ja pieniin piireihin. Hänessä oli tyyliä ja munaa.

Baarissani vieraili myös kerran koko Chelsean sen aikainen joukkue. Tapaus oli seurausta siitä kun Leedsin jengi oli jotenkin onnistunut tuhoamaan Chelsean yksityiskoneen ja lontoolaiset joutuivat lentämään normaalin reittilennon Manchesteriin. Kuppila, missä kaljaa laskin oli terminaalissa, josta lennettiin vain englannin sisäisiä lentoja. Aluksi mietin, mikä porukka tuo oikein on, kunnes ensimmäisenä bongasin Luka Viallin. Hän poltteli röökiä aurinkolasit päässä ja näytti huikealta. Mark Hughes istui viereisessä pöydässä ja jauhoi läppää parille huoltajalle ja heillä vaikutti olevan hauskaa. Heistä näki heti, että he viihtyivät baarissani. Muu porukka oli jotenkin hermostuneempaa tai sitten he vaan lojuivat yksikseen ja kuuntelivat älyttömät ämyrit päässä musiikkia tai muuta vastaavaa. Toljottelin heitä kaikkia. Mietin miksei kukaan osta mitään. Hehän olivat kaikki suunnilleen miljonäärejä. Sitten heidät jo kuulutettiin. Ja koska kuppilani oli airsidella, keitaana, josta sai viimeisen kaljan ennenkuin nousi koneeseen, pääsin takaovesta kohtaamaan heidät kaikki vielä lentokoneeseen johtavalla käytävällä. Ja koska en tiennyt, mitä tehdä heidän keskellään, ikään kuin tervehdin heitä siten kuten naapuria tervehditään. Nyökyttelin päätäni kuin mikäkin vanhatuttu, ja he tervehtivät takaisin. Ja he vaikuttivat mukavilta. Heidän mentyään sekosin jotenkin hetkellisesti ja jatkoin vain käppäilyäni tosi onnellisena ajatuksissani ja hoipperoin niissä tiloissa aina seuraavan kulman taakse odotussalin toiseen päähän kauas pois baarista, missä törmäsin Gianfranco Zolaan. Pieneen maaliahneeseen vipeltäjään, joka oli hädissään, koska oli eksynyt muusta joukosta ja koetti nyt ennättää koneeseen. Olin juuri avaamassa suutani kertoakseni, mihin hänen tuli mennä, kun hän jo tajusi mihin mennä. Hänellä oli vaistot tosi kohillaan. Jotenkin hän haistoi suunnan, mutta jotenkin hän oli sählännyt itsensä erilleen muusta porukasta. Katsoin hänen menoaan hieman varmistaen taka-alalla, että hän menisi oikeaan paikkaan ja annoin hänen ikään kuin johdattaa minut takaisin baariini. Takaisin sorvin ääreen.

Jossain vaiheessa hieman myöhemmin alkoivat MM-kisat. Näin tuhansia skottikannattajia, jotka menivät kännissä kisoihin ja palasivat sieltä kännissä takaisin. He olivat ihan varmasti olleet kännissä koko reissun. Sympaattisinta heissä oli se, että he kantoivat mukanaan myös kohtaamiensa maiden huiveja ja värejä. Minä kannatin Argentiinaa. Olin aikanani huimaantunut Mardonan otteista, itkenyt hänen kanssaan vuoden 1990 finaalin jälkeen, ja ollut hänen kanssaan käsittämättä dopingkäryä Jenkkien kisoissa 1994. Skotlanti oli jo pelinsä pelannut. Nyt oli päivä, jolloin Argentiina kohtaisi jälleen jatko-ottelussa Englannin. Avasin päivän lehden ja Folkland ja Hand of God hyppäsivät silmilleni. The Sunin keskiaukeamalla oli rukousmatto, jossa oli määritelty polvien paikat, rukousasento ja tuopille oma paikka, joka oli tietysti Argentiinan lipun päällä. Sain kaiketi tuota mattoa tutkiessani järjettömän ajatuksen päähäni. Pidin ihan tosissani älyttömän tärkeänä mennä Ginellys pubiin katsomaan Argentiinan peliasu päällä sitä matsia. Olin 19 vanha. En ole kovin järkevä vieläkään, mutta luoja, että minä olin tuolloin tyhmä. Kerroin vielä ideastani eräälle ikäiselleni englantilaiselle työkaverilleni, joka kehotti minua tulemaan siihen pubiin, missä hän pelinsä katsoo, jotta hän näkisi, kuinka minusta hakataan paskat pellolle. Hänellä oli outo huumorintaju, ajattelin tuolloin, nykyään pidän tuollaista ilkeytenä. Tyhmyytenä.

Kävelin kohti pubia. Kaduilla oli hiljaista. Ketään ei oikeastaan näkynyt missään. Asuin alueella, missä väestöstä 85% muodostui intialaisista, eikä heitä ihmeemmin näkynyt oikeastaan koskaan muulloinkaan. Pubeissa he eivät ainakan käyneet. He taisivat käydä vain jatkuvasti töissä ja nukkumassa ja lähettivät rahansa suvuilleen Intiaan. En ollut koskaan tavannut ihmisiä, jotka olivat niin paljon töissä kuin intialaiset olivat, enkä ollut koskaan nähnyt ihmisiä tekevän töitänsä niin laiskasti kuin intialaiset tekivät. He matelivat toimissaan kuin etenat.

Asuinalueeni pubeissa kävi vain englantilaisia ja meitä suomalaisia. Tapsin noissa kuppiloissa monta upeaa suomalaista ihmistä. Nyt olin matkalla suosikkimestaamme Ginellysiin kämppikseni kanssa. Hän oli huomattavasti minua isompi ja pukeutunut minua paljon järkevämmin. Hänen ruhoaan verhosi englannin peliasu. Astuimme sisään, ja heti ensimmäinen kohtaamani tyyppi kysyi minulta tosi innoissaan, mitä huumetta olin vetänyt. Sanoin, etten mitään. Seuraava äijä kysyi minulta, paljon meikäläinen saa tempauksestani. Kerroin, etten saa tästä mitään. Sitten jo eräs vanhempi herrasmies, joka piti jotain ihmeellistä MM-kisa-aiheista tiskiä nousi paikaltaan ja tuli sanomaan kämppikselleni, että toimittaisi minut pois, ihmiset tulisivat vielä tappamaan minut.

En tajua, mikeivät kelloni soineet tuossa vaiheessa. Olin kai pari kaljaa liian kännissä ja aloin vaan härskisti nauttia tilanteesta. Olin tosi iloinen ja odottava, että nyt kokisimme yhdessä todellista urheilujuhlaa. Aloin pelleillä. Höpöttelin ihmisille, jotka tuntuivat muuttuvan koko ajan isommiksi, kaljummiksi ja tatuodummiksi, kaiken maailman juttuja, joista en kyllä muista enää ensimmäistäkään. Muistan vain pulputelleeni jotain. Päässä minulla oli kalastajanlakki, jossa oli väsäämäni päätä kiertävä argentiinan lippu, jonka keskellä luki HAND OF MARADONA!

Ottelu oli valmis alkamaan. Astelin kuin laiha Pandidosmies Helvetin Enkeleiden presidenttien pöytään, isuin alas maailman typerin hattu päässä jakkaralleni, jonka he auliisti tarjosivat minulle paraatipaikalle, josta voisivat minut halutessaan teurastaa. Ympärilläni oli loputtomantuntuinen määrä jääkaappipakastimen kokoisia gorilloja, joista vain yksi oli suomalainen. Rakas kämppikseni. Peli eteni heidän mölistessään jonkin tovin, kunnes joku argentiinalaisista, muistaakseni Gabriel Batistuta, kaadettiin rankkialueella ja tuomari puhalsi pilliinsä pilkun merkiksi. Nousin eläin sisälläni hurraamaan sydämeni pohjasta, ja nanosekunnissa pari niistä gorilloista tempaisi minut takaisin tuoliini ja sanoi minulle ihan saatanan vihaisesti, että jos nousen siitä vielä kerrankin, niin ME TAPETAAN SUT! Silloin kelloni soivat. Se äijä tosiaan tarkoitti sitä mitä sanoi. Hän oli tosissaan. Katsoin kämppistäni ja tajusin hänen hermostuneisuutensa. En ollut aiemmin havainnut sitä hänessä. Argentiina tempaisi pallon pömpeliin ja minä istuin todellakin syvällä penkissäni niin kuin se kuuluisa tikku Antero Mertarannan kuuluisassa paskassa. Aloin itkeä. En vuolaasti, mutta tajusin, kuinka kynel vierähti poskelleni, kun tuijotin pelkästään skriinin yläkulmassa kulkenutta peliaikaa, mitä oli taukoon vielä ihan liikaa jäljellä. Minua ei kuitenkaan pelottanut. Jotenkin se tunne ei enää edes pärjännyt sisälläni omassa typeryydessään, tämä oli niin heviä, ettei joutanut pelkäämään, olin liian pitkällä helvetissä. Olin jossain, missä ei todellakaan kuuluisi vapaaehtoisesti olla. Aloin vain miettiä poispääsyä ja toivoa asioita pakenemisen onnistumisen puolesta, jonka olin päättänyt suorittaa välittömästi tauon alettua. Sitten englanti tasoitti. He halusivat repiä minut kappaleiksi. Minua heiteltiin kuin nukkea ympäri baaria ja rakas kämppikseni yritti parhaansa mukaan torjua iskuja ja puolustella minua. Tunsin iskuja ja potkuja kylkiluissa, mutta en päässä. Ja jotenkin se kaikki tyyntyi siten, että olin jälleen jakkarallani odottamassa seuraavaa episodia.

Toisin kuin yleensä, kun katsoo jalkapalloa, toivoin, että kentällä ei tapahtuisi enää yhtään mitään. Toivoin, että kumpikin jokkue pallottelisi vain omassa päädyssään ja laittaisi käsijarrun päälle, niin kuin se Ladassa laitetaan kun se jätetään mäkeen ja vaarana on, että kottero valuu mereen.

HT: 1-1

Juoksin kotiin kuin hullu. Viimeisen 300 metriä hölköttelin.

FT: Argentiina jatkoon pilkuilta. Diego Simeone filmaa Beckhamin tokajaksolla pihalle. The Sun otskoi seuraavana päivänä: 10 uljasta leijonaa ja yksi määkivä lammas. Koko paska vyörytettiin saarivaltiossa Beckhamin niskaan, vaikkakin Simeone oli selvästi filmannut. Ei hän siitä Beckhamin sutaisusta oikeasti olisi kaatunut. Samasta lehdestä luin myös artikkelin, kuinka joku espanjalainen oli tapettu jonkun huligaanin toimesta metrosta, koska oli hymyillyt, koska ei ollut tiennyt edes mistään ottelusta, koska ei seurannut jalkapalloa ollenkaan. Hän ei ollut varmaan edes tietoinen, että koko kisat olivat käynnissä. Hän todennäköisesti seurasi vain formuloita. Mutta se oli hänen virheensä. Ei minun.

Edgar Allan Tollo
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Postby kuhaldinho » Fri Jun 25, 2010 8:41

Hyvää settiä. Kyllä lukeminen kannattaa.

Kuulin jo aikoinaan tämän legendaarisen tarinan, mutta olin unohtanut kokonaan. Tuliko koodinimi "Diego" tältä reisulta?
User avatar
kuhaldinho
 
Posts: 3542
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: koti

Postby Skoude » Sun Jun 27, 2010 0:31

Diego oli tullut jo aiemmin. Tolta reissulta ei jäänyt kuin henki käteen, mut se on ihan hyvin se.
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Postby 13 » Sun Jun 27, 2010 8:18

Huonomminkin ois siis voinut mennä. Joku vielä tyhmempi jätkä ois jääny sinne pubiin jumittaa argybargyn voittoa. Ne varmaan puhuu susta vieläkin. http://www.youtube.com/watch?v=0u5F9-ll1tY
Englannin maajoukkueessa on muuten aika monta Liverpoolin pelaajaa. Menestystä luvassa.
User avatar
13
5k
5k
 
Posts: 7024
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Postby Skoude » Wed Jul 14, 2010 0:36

mutta me puhutaan siitä myös, eli en oo tappiolla...

Sitä paitsi tossa tarinassa ei mainita sitä, että mä vietin 4 kk kisojen jälkeen tosi hienon hetken noiden mua hakkaamassa valmiina olleiden tyyppien kanssa pelkästään siks, että uskaltauduin niiden pubiin TOTTENHAMIN paita päällä. Ne oli myös Spursfaneja, JA SANO VAAN, ETTÄ VITTU SÄ OOT HULLU, ei me oltas menty argentiinassa mihinkään vastaavaan paikaan, vaikka ollaan syöty rekka-auto aamiaiseksi joka-aamu.

Mulle tarjhottiin koko ilta... Ja olin muutenkin tavannut lapsieni äidin siinä baarissa. Se on mun elämän pyhäbaari. En käy siellä kovin usein enää... toivon, ettei se kaadu
User avatar
Skoude
 
Posts: 3058
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: klemen keilahalli

Postby 13 » Wed Jul 21, 2010 13:17

Englannin maajoukkueessa on muuten aika monta Liverpoolin pelaajaa. Menestystä luvassa.
User avatar
13
5k
5k
 
Posts: 7024
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00

Postby Delpiaru » Wed Jul 21, 2010 15:11

RRRRESPECT!!!

(lopussa tais olla vähän väärä foto :lol: )
User avatar
Delpiaru
 
Posts: 3230
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Alppila

Postby kuhaldinho » Wed Jul 21, 2010 15:36

Viimesen päälle hieno mies. :arrow:
User avatar
kuhaldinho
 
Posts: 3542
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: koti

Postby Raikk1 » Wed Jul 21, 2010 16:07

User avatar
Raikk1
 
Posts: 3856
Joined: Thu Jan 01, 1970 3:00
Location: Fat Camp

PreviousNext

Return to Smalltalk

Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 6 guests

cron